Niin kauan kuin muistan, olen väittänyt, että heti kun kesäloma alkaa minä pelaisin läpi useita pelejä Xbox 360:lläni. Olen nyt ollut viikon kesälomalla ja vasta eilen sain aikaiseksi käynnistää Xboxin ja pelata Borderlandsia muutaman tehtävän eteenpäin. Kaikki muut asiat elämässäni tuntuvat menevän aina pelaamisen edelle.
Älkää ymmärtäkö väärin, rakastan videopelejä. Olen rakastanut niitä siitä asti kun 80-luvun alussa kävin luokkakaverini luona pelaamassa CBS Colecovisionilla Zaxxonia ja Turboa. Pian meille tuli kotiin serkkupojan saksasta maahantuoma Commodore 64, jonka isoveljeni kanssa olimme saaneet vanhemmiltamme vakuuteltuamme, että sitä voi pelaamisen lisäksi käyttää koulutehtävien apuna, kuten mikrotietokoneita tuohon aikaan oli tapana mainostaa.
Eräässä kahvilassa Raumalla oli Dragon's Lair -laserlevypeliautomaatti, johon kävimme syytämässä kaikki markat mitä meiltä liikeni. Myöhemmin 80-luvulla Raumalle avattiin jopa ihka oikea pelihalli, jonka vetonaula minulle oli Hard Drivin' -ajopeli, joka vektorigrafiikoineen ja vaihdekeppeineen tuntui ultrarealistiselta autoilulta. Näin jälkikäteen ajateltuna valtavat hyppyrit ja lehmät, jotka vain ammuvat kun niihin törmää autolla eivät sittenkään kuulu realistiseen autoiluun.
Amiga, demoskene ja copypartyt tulivat ja menivät ja 90-luvun alussa pelikonsolien uusi sukupolvi syrjäytti Amigan. Megadrive ja Super Nintendo lupasivat jotain uutta ja toivat oikeastaan ekaa kertaa japanilaisen pelisuunnittelun suuremman länsimaisen yleisön kosketeltavaksi. Itse olin tutustunut kreisiin japanilaiseen meininkiin jo hämäriä teitä minulle päätyneen MSX 2+ -tietokoneen myötä. Nintendoista ja Segoista etenin johdonmukaisesti aina uusiin konsolisukupolviin. Jossain välissä olin hetken verran myös PC-pelaaja, mutta koneenpäivittämisen jatkuva kilpavarustelu tiputti minut kuvioista melko nopeasti. Pelikonsolissa pelit toimivat aina, eivätkä ne edellyttäneet lisäinvestointeja grafiikan tai äänien parantamiseksi.
Vuonna 1995 tuli Sony Playstation, joka muutti koko pelaamisen. Paitsi minun kohdallani. Se, että Playstation teki pelaamisesta "muodikasta" tai hyväksyttävää ei vaikuttanut minuun mitenkään. Minä olin pelannut aina välittämättä siitä oliko se jonkun muun mielestä siisti juttu. Nörtteilystä tuli yhdessä yössä hyväksyttyä ja jopa trendikästä. Sony osti mainostilaa The Facen ja Dazed & Confusedin kaltaisista trendiraamatuista värväsi Chemical Brothersin ja The Prodigyn kaltaisia nimiä tekemään musiikkia futuristiseen ajopeliinsä ja voitti hitaasti puolelleen kaikki kansanosat. Siitä asti on ollut hyväksyttävää, että yli 16-vuotiaalla on telkkarin alla tai vieressä pelikonsoli.
Minulla on aina pitänyt olla se uusin pelikonsoli. Tällä hetkellä olohuoneessa on Wii ja Xbox 360, niiden lisäksi löytyy vielä Nintendo DS ja kymmeniä vintagepelikoneita. Yritän pikkuhiljaa irtautua pelikonekeräilystä rajallisen tilan vuoksi, mutta paljon noita on yhä edelleen. Valitettavasti pelikonekokoelmani on nykyisellään lasivitriineissä eikä niillä pelaa kukaan. Samaan paikkaan voisi piakkoin varastoida ehkä myös nuo olohuoneen paraatipaikalla olevat koneet. Vaikka pelaamisesta tuli yleisesti hyväksyttävä harrastus jo 15 vuotta sitten, minun on edelleen vaikea suoda itselleni aikaa pelaamiseen. Työasiat, ruoanlaitto tai lehden lukeminen ajavat aina pelaamisen ohi prioriteeteissäni.
Ehkä minun on vihdoin aika myöntää, etten ole läpipelaajatyyppiä. Viimeisen vuoden aikana olen tainnut pelata läpi tasan kaksi peliä. Resident Evil IV meni läpi Wiillä pääosin siitä syystä, että kaveri, jonka kanssa sitä aina pelasin piti hommasta huolen. Ilman ulkopuolista kannustusta olisin luultavasti luovuttanut johonkin hankalaan kohtaan. Toinen peli joka meni läpi oli Xboxin loistava latauspeli Shadow Complex, sekin pitkälti siksi, että se oli niin lyhyt ja satuin olemaan todella pahassa flunssassa ja sairaslomalla pelin ilmestymisen aikoihin.
Nykyisin kun pelikokoelman laajuutta rajoittaa viikkorahan pienuuden sijasta ainoastaan hyllytila on liian helppoa ostaa aina uusi peli ja hylätä ne vanhat, jotka olivat kesken. Tällä hetkellä minulla on kesken ainakin Mass Effect, GTA IV, Red Dead Redemption, Borderlands, Dead Space, Resident Evil 5, New Super Mario Bros Wii, Super Mario Galaxy ja varmaan lukuisia muita, joita en edes muista. Pelien nykyisellä ilmestymistahdilla minun pitäisi olla päätoiminen pelaaja, että selviäisin tuosta taakasta kunnialla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti