"We used to wait
We used to waste hours just walking around
We used to wait
All those wasted lives in the wilderness downtown"
Arcade Fire - We Used To Wait
Internet on jokapäiväistyessään tuonut muassaan monenlaisia ikäviäkin asioita. Kaupunkien keskustat kuolevat ja tasapäistyvät erikoisliikkeiden kuollessa, niiden asiakaskunnan tehdessä ostoksensa yhä enenevässä määrin netistä. Jäljelle jää ainoastaan päivittäistavarakauppoja ja nekin siirtyvät hiljalleen lähiöihin ja teollisuusalueille kaupunkien laidoille. Levyt, videopelit, kirjat, lenkkitossut, elektroniikka ja pian kaikki muukin erikoistavara ostetaan yhä useammin veroparatiiseissa päämajojaan pitävistä netin massamarketeista. Käytetyn tavaran kauppa siirtyy kirpputoreilta nettihuutokauppoihin ja samalla tavaroiden hintapyynnöt kymmenkertaistuvat. Kaikesta tulee "keräilyesineitä".
Edellämainittua väistämätöntä tulevaisuutta nopeammin tapahtunut kehitys on kuitenkin ollut muutos tavassamme kommunikoida. Yhteisölliset palvelut kuten Facebook, Myspace ja Twitter ovat mahdollistaneet lähes reaaliaikaisen tunteiden, mielipiteiden ja ajatusten jakamisen. Yhtäaikaisesti ne ovat mahdollistaneet samalla tavalla ajattelevien ja samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten helpon verkostoitumisen, joka on synnyttänyt sekä arvokasta hyväntekeväisyystoimintaa, että vaarallisten ääriainesten ryhmittymistä. Ei tarvitse kuin lukaista pätkä keskustelua Helsingin Sanomien nettisivuilta lähes minkä tahansa otsikon alta, huomatakseen, että myös tyhmät ihmiset osaavat nykyään käyttää tietokoneita ja internettiä.
Hesarin, Youtuben, blogisivustojen ja muiden palvelujen suoma mahdollisuus kommentoida sisältöä nimettömänä tai nimimerkin suojissa on antanut aseet 15-vuotiaille ikuisen murrosiän kanssa painiville poikasille päästä esittelemään vajavaista sanavarastoaan kaikelle kansalle. Yleensä nämä nimettöminä pysyvät kommentoijat tunnistaa teinipojiksi heidän toistuvista kirjoitusvirheistään, Laserboy1991 -tyyppisestä nimimerkistään tai viimeistään heidän tekstiensä vuolaasta kirosanojen tulvasta. He ovat netissä etupäässä haastaakseen riitaa eivätkä nauti mistään niin paljoa kuin kirjoituksiensa synnyttämästä eripurasta ja kaaoksesta.
Online-pelaamisen maailmassa nämä samat teinit luultavasti pelaavat niin sanottuja campereitä. FPS-peleissä (First Person Shooter) kaikkein vihatuinta pelaajatyyppiä kutsutaan camperiksi eli leiriytyjäksi. Heidän taktiikkansa on piiloutua pelin voiton kannalta taktisesti tärkeään paikkaan, kuten vaikkapa tikapuiden yläpäähän ja sieltä käsin kiikarikiväärillä ampua kaikki lähestyvät vastustajat ennenkuin nämä edes tajuavat, että mikä heidän päähänsä osui. Tällä tavoin he keräävät eniten kokemuspisteitä asettumatta koskaan itse varsinaiseen vaaraan. Epäreilua ja paskamaista.
Kommenttimaailman camperit ovat aivan yhtä raukkamaisia kuin kollegansa Call Of Dutyssä. Heidän tähtäyksensä ei vain ole aivan yhtä tarkka. Kiikarikiväärin sijasta he ampuvat kommenttejaan rikkinäisellä haulikolla ja piiloutuvat odottamaan vastausten tulvaa omaan turvapaikkaansa. Jos asioista on mielipiteitä, pitää niiden takana pystyä minun mielestäni myös seisomaan. Minun nimeni on Tomi Tuominen, olen 35-vuotias turkulainen ja jos sinun tekisi mieli lyödä minua siksi, että kirjoitin eilen ikävästi sinun suosikkiurheilulajistasi, niin voit minun puolestani siirtyä kommentoimaan vaikka Hesarin uutisia.
"#6Anger6
3 viikkoa sitten
@Xaticas1989 Why dont you speak in such a way that people can understand you, you cockwrestler, you obviously dont get the point of the song or video, it has nothing to do with whatever the hell your talking about, turkey tits
#Unlogitech
3 viikkoa sitten 3
@KammerMetaldrummer
Glad you don't like our music, don't want some gay ass motherfucker like you on my festivals!
And as a second, an actual Metal fan wouldn't post such crap on sub metal-genres which he doesn't like that much. Go do us all a favor and go flame Justin Biebers. Also, believe has nothing to do with music taste, but I guess your tiny brain is to small to accept that."
ASIAA.
VastaaPoista