Nykyisin tuntuu, että näen unia enää hyvin harvoin. Tai ainakin muistan näkemistäni unista yhä vähemmän. Saattaa olla, että aamulla muistan jonkun mitättömän pienen yksityiskohdan unesta tai päivän aikana mieleen muistuu tapahtuma, josta en voi olla aivan varma, että tapahtuiko se todella vai olenko vain nähnyt unta. Nuoruuden värikkäät ja vauhdikkaat seikkailu- ja lentämisunet taitavat olla auttamattomasti taakse jäänyttä elämää.
Yksi toistuva teema viimeisen reilun vuoden aikana unissani on kuitenkin ollut. Muistan selkeästi nähneeni useita kertoja unta, jossa löydän jonkun tietyn arvokkaan ja halutun syntetisaattorin pilkkahintaan kirpputorilta. Jokainen herätty aamu tuollaisen unen jälkeen on ollut suunnaton pettymys. Hiljalleen minulle paljastuu, että työhuoneessani ei sittenkään ole Roland Jupiter 8 -syntetisaattoria, joka yöllä oli löytynyt Pansion kirpputorilta 100 eurolla. Mainitun syntetisaattorin markkinahinta maailmalla liikkuu tätä nykyä 3000-5000 euron hujakoilla, mutta suosittu urbaani legenda kertoo miehestä, joka oli 90-luvulla ostanut sellaisen turkulaisesta osto- ja myyntiliikkeestä, Puutarhakadulta 50 markalla.
Pari yötä sitten ostin Kaarinasta kirpputorilta hienokuntoisen Rolandin TB-303:n 20 eurolla. Samassa ostoskorissa oli myös joku viidellä eurolla löytynyt hauska lautapeli. Aamulla kummastakaan ostoksesta ei ollut jäljellä muuta kuin lämmin muisto. Tavallaan näillä syntetisaattori- ja kirpputoriunilla on vankka todellisuuspohja. Minä omistan valtavan läjän vanhoja syntetisaattoreja ja kierrän myös vapaa-ajallani mielelläni kirpputoreja. 1+1=2.
Joskus herätessäni tällaisesta unesta tunnen vahvaa tarvetta lähteä juuri nimenomaiselle, unessa esiintyneelle, kirpputorille katsomaan voisiko nähdyssä unessa olla jotain totuuspohjaa. Yhdelläkään kertaa uni ei ole käynyt toteen. Näkemäni unet eivät ole enneunia vaan pikemminkin päinvastoin. Elän unessa uudelleen ja uudelleen sitä reilun vuoden takaista toukokuista päivää kun löysin turkulaisen lähiön piilossa olevalta kirpputorilta Korg Polysix -syntetisaattorin 30 eurolla.
Siitä tapahtumasta alkoi vahva pyrkimys uudistaa koko oma soitinvalikoima digitaalisesta analogiseksi ja sillä tiellä ollaan edelleen. Muutamia viikkoja tuon jälkeen löysin toisen Korgin analogisynan Turun Ekotorilta 80 euron hintaan ja noiden kahden löydön jälkeen alitajuntani on alkanut toistaa tuota samaa - valtavaa tyydytystä tuottavaa - kaavaa unissani sopivalla frekvenssillä. Toistuvissa unissani löytämieni soitinten todellinen arvo kipuaa yhä korkeammalle ja pyyntihinta vastaavasti laskee yhä alemmas. Teen uni unelta parempia löytöjä.
Arvokkaiden vanhojen soittimien löytyminen pilkkahintaan kirpputoreilta on näinä päivinä valitettavasti melko mahdotonta. Jokainen kirpputorikauppiaskin osaa käyttää nettiä ja tarkistaa hintoja tai pistää soittimensa myyntiin huuto.nettiin tai muusikoiden.nettiin. Silti pieni toivon kipinä minussa elää aina. Vanhat klassikkorumpukoneet, jotka maailmalla maksavat tuhannesta eurosta ylöspäin, näyttävät maallikon silmään luultavasti puhelinvastaajille eikä ole mahdoton ajatus, että sellaisia olisi eksynyt jonkun vanhuksen vinttiin, josta ne ennenpitkää päätyvät osto- ja myyntiliikkeisiin tai kirpputoreille.
Edes nuorena minä en koskaan unissani varsinaisesti lentänyt. Pikemminkin minä kävelin ilmassa, jalat parikymmentä senttiä maanpinnan yläpuolella. Ne unet olivat hyvin miellyttäviä ja tunsin niissä itseni kaikkivoipaksi supersankariksi vaikkakin kykyni kävellä hieman maanpinnan yläpuolella olisi Marvel-universumissa suoraan sanottuna melko köyhä ja turha. Ilmakävelyunet ovat vaihtuneet syntetisaattoriuniin ja minä olen pelkästään kiitollinen. Kirpputoreissa ja syntetisaattoreissa ei ole mitään taikuutta tai yliluonnollista. Nykyiset uneni ovat arkirealismissaan lähes uskottavia.
Näistä ja muistakin syntetisaattoriajatuksista menen taas tänään juttelemaan syntetisaattoriystävieni kanssa. Perustimme hiljattain Turun Syntetisaattoriseura -nimisen löyhän kollektiivin (http://www.facebook.com/?ref=home#!/group.php?gid=10553914941&ref=ts) ja tänään kello 17:00 pidämme toisen kokouksemme Bar Kukassa. Jos sinä silloin tällöin näet unta syntetisaattoreista tai haluaisit muuten vaan puhua niistä kaltaistesi kanssa koska kämppiksesi/tyttöystäväsi/poikaystäväsi ei jaksa enää kuunnella syntetisaattorijuttujasi, niin tervetuloa mukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti