Useita vuosia sitten hain töihin jo edesmeneeseen Kane Recordsiin. Levykaupan omistaja ja pomo Reijo Kanerva levitteli käsiään ja sanoi minulle, ettei voi palkata minua koska olen ylipätevä tähän työhön.
Ylipätevä? Mitä tuo sana edes tarkoittaa?
Jos minä haluan tehdä työtä, joka ei täysin vastaa minun olematonta koulutustani, niin miksi minä en saa tehdä tuota työtä? Osaan myös kirjoittaa ja tunnen painotekniikan perusteet, en siis voi myydä levyjä tai lakaista katuja?
Viime aikoina olen toistuvasti törmännyt perin merkilliseen asenteeseen työnantajien keskuudessa. Minua ei voida palkata koska en ole aiemmassa työkokemuksessani erikoistunut ainoastaan yhteen kapeaan sektoriin. CV:ni rönsyilee sarjakuvapiirtämisestä, julistesuunnittelun kautta kirjan kuvittamiseen, tapahtumajärjestämiseen, asiakaspalveluun ja kolumnien kirjoittamiseen. Olen Turussa asuessani ehtinyt tehdä monenlaista, mutta moni asia olisi jäänyt tekemättä jos olisin tiennyt tämän: Jokainen uusi opittu taito vähentää haluttavuuttani ja mahdollisuuksiani työmarkkinoilla. Luovan alan työmarkkinat eivät halua kaltaisiani moniosaajia. Ne haluavat miehiä ja naisia, jotka elävät ja hengittävät pelkästään Cascading Style Sheetsejä, Javaa tai Adobe Creative Studiota, mutta ei luoja paratkoon kuitenkaan missään nimessä noita kaikkia kolmea kerralla.
Jos nyt opiskelisin HTML:n, CSS:n, Javan ja muut web-temput perinpohjaisesti ja kouluttaisin itseni koodaajaksi, minua tuskin silti palkattaisiin, koska aiempi työhistoriani olisi liian monipuolinen. CV:ni tuntuu työnantajille olevan kuin rikosrekisteri, mitä pidempi, sen pahempi.
Vähentääkö se, että osaan myös kirjoittaa, minun arvoani graafisena suunnittelijana. Tai päinvastoin. Tekeekö se, että osaan myös piirtää, minusta huonomman kirjoittajan? Ovatko organisatoriset kykyni pois minun kyvystäni syvätä kuvia Photoshopissa? Tekivätkö viisi asiakaspalvelutyössä vietettyä vuotta peruuttamatonta vahinkoa minun Flash-osaamiselleni?
Olen 36-vuotias mies. Eikö olisi huolestuttavampaa jos en olisi koskaan elämäni aikana ollut kiinnostunut kuin yhdestä asiasta? "Hallitsen Photoshopin aivan täydellisesti, mutta en tiedä pilkkusäännöistä mitään ja yhdyssanatkin kirjoitan ihan päin vittua joka kerta. Sosiaaliset taitonikin ovat hyvin rajalliset koska olen pyhittänyt koko elämäni pelkästään Photoshoppaamiseen." Ovatko nämä niitä toivottavia ominaisuuksia tämän päivän työelämässä?
Alan kyllästyä tähän kädestä suuhun elämiseen ja haluaisin työpaikan, jolla elättäisin itseni. DJ-keikat, kirjoittaminen, klubijulisteet, keikkajärjestäminen ja muut harrastukset saisivat jäädä nimenomaan harrastuksiksi eivät ainoaksi tulonlähteekseni kuten nyt. Mittavalla "rikosrekisterilläni" en kuitenkaan tunnu saavan edes varastomiehen paikkaa, johon ei vaadita minkäänlaisia pätevyyksiä tai alan koulutusta.
Olen ylipätevä siihenkin.
Seuraavaksi kun pistän työhakemuksen menemään, kirjoitan CV:heni ainoastaan sen vuoden, jona tulin ylioppilaaksi ja sen, että olen suorittanut asepalveluksen. Ehkä mainitsen, että minulla on B-ajokortti, vai onko siinäkin jo liikaa taitoja? "Osaa purkaa ja koota rynnäkkökiväärin ja ajaa henkilöautoa? Ei me voida tätä kaveria palkata autonkuljettajaksi, se on ihan selvästi ylipätevä."
Jatkossa kerron hakemuksissani osaavani vain ja ainoastaan sen alan taitoja, jonka alan työpaikkaa kulloinkin haen. Minulla ei ole koskaan ollut mitään harrastuksia, eikä minua kiinnosta kuin yksi ainut asia elämässä ja maailmassa. Olen pelkästään ja yksinomaan syvännyt valokuvia siitä asti kun hiiri on pysynyt kädessäni.
Olen erittäin pätevä syvääjä
